Asioita, joita minun on ollut historiallisesti vaikea tuntea, tunnustaa tai hyväksyä osakseni. Asioita, jotka jatkossa haluan tiedostaa osakseni, omakseni.

 

Sen, että kasvavissa määrin kärsin itse aiheuttamasta tinnituksesta.

Sen, että olen ollut elämäni ihmisille vaikea rakastettava ja kehno rakastaja.

Sen, että minussa on varmasti yhtä paljon laiskuutta, ymmärtämättömyyttä ja tiedostamattomuutta kuin muissakin ihmisissä.

Sen, että vastustan muutosta.

Sen, että pelkään tuntematonta.

Sen, että stressaannun ja ahdistun herkästi.

Sen, että olen itse herkkä.

Sen, että toivon näyttäväni erilaiselta.

Sen, etten vielä osaa niitä asioita, jotka haluaisin osata.

Sen, että koen pakonomaista tarvetta suunnitella tulevaisuuttani hetki hetkeltä – vaikka hyvin pärjäisin ilman sitä suunnittelua.

Sen, että olen törsännyt lukemattomia euroja vaatteisiin, reissuhin ja ravintoloihin vuosien saatossa.

Sen, että olen hyvinkin saattanut heittää hukkaan aivan kelvollisen romanttisen tai platonisen suhteen – yhteyden toiseen ihmiseen – vain koska en silloin osannut kommunikoida, ratkoa konflikteja tai muuten vain olla – ihmissuhteessa.

Sen, että olen intentioistani huolimatta rikkonut muiden rajoja, luokannut heidän tunteita sekä aiheuttanut kipua ja kärsimystä.

Sen, että niin voi hyvin todennäköisesti käydä myös jatkossa ihan vain koska kaikkea ei voi ennakoida.

Sen, että olen tehnyt virheitä, enkä voi koskaan tietää, millaista elämäni olisi ilman niitä menneisyydessäni.

Sen, että olen geenieni, ympäristöni sekä kasvatukseni tuote, ja että sitä vastaan kapinointi on äärimmäisen kivuliasta.

Sen, etten taatusti koskaan tule saavuttamaan niitä olemisen ja tekemisen ideaaleja, jotka voisin itselleni kuvitella.

Sen, ettei unelmien tavoittamista tai yrityksissään onnistumista ole koskaan taattu. Ja että silti kannattaisi yrittää, vaikka se olisi tuskallista, jopa piinaavaa.

Sen, että ahdistus, suru, pelko ja tylsyys ovat tunnemaailmani kryptoniittia. Ja että ne tulevat olemaan sitä myös jatkossa.

Sen, että elämäni naiivilla, hedonistisella tavalla jännittävimmät vuodet ovat takana. Ja ettei tämä keho tästä enää nuorene.

Sen, etten ole valmis. Enkä varmaankaan koskaan tule valmiiksi.

Sen, että tulen tämän tyhjyyden kanssa painimaan koko elämäni.

Sen, että elämän järjestystä ylläpitävät rakenteet ansaitsevat enemmän huomiotani, kuin tällä hetkellä hauaisin niille antaa.

Sen, että elämä tulee kasvavissa määrin orientoitumaan kohti muiden ihmisten palvelemista, oli kyseessä ura, vanhenevat vanhemmat, kasvavat lapset tai muutoin tarvitsevat ihmiset ympärilläni.

Sen, että ongelmiensa kanssa pärjää parhaiten, kun ottaa niistä täyden vastuun. Että tarttuu niiden ratkaisemiseksi toimeen, vaikkei vielä täysin tietäisi miten siinä käy.

 

Että kohtaisi epävarmuuden tekemisellä eikä pohtimisellä.

Että kohtaisi tyhjyyden tuntemalla, eikä turruttamalla.

Että kohtaisi rakkauden tunnustamalla, eikä pelkäämällä.

Että kohtaisi pelon rohkeudella, eikä vetäytymisellä.

Että kohtaisi tylsyyden tutkimisella, eikä kuluttamisella.

Että loisi välillä itselle arkeen hauskaa, nojaamatta muihin.

Että antaisi itsensä yrittää ja epäonnistua. Antaisi itselle omat virheensä anteeksi.

Että uskaltaisi olla itse itseä kohtaan tarvitseva, eikä aina vaativa.

Että painaisi välillä kaasun sijaan jarrua.

Että kaikista tunteista ja kokemukseista huolimatta – hyväksyisi ne, ja rakastaisi itseään.

Että aloittaisi nyt, eikä “sopivammalla” hetkellä.

Että uskaltaisi kuunnella mielensä sijaan sydäntä.

Että kehtaisi hiljentyä itsensä äärelle. Ja jakaa sieltä se, mikä on totta.

Että hyväksyisi edes itsessään sen, mitä muissa kammoksuu ja oudoksuu.

 

Että hyväksyisin

kontrolloimattoman aggressioni,
ymmärtämättömyyteni,
tiedostamattomuuteni,
statuksen tarpeeni,
sopimattomuuteni,
moraalittomuuteni,
tavanomaisuuteni,
kuolevaisuuteni,
tarvitsevuuteni,
vajavaisuuteni,
ilkikurisuuteni,
jäykkyyteni,
laiskuuteni,
kuurouteni,
rumuuteni,
pahuuteni,
tyhjyyteni,

paheeni,
varjoni,
itseni.

Että kantaisin kipuni.

Että tuntisin oman reppuni.

Että kokisin elämäni – kokonaan.