Päätepysäkki

Blog
               Lukuaika 1 minuutti

Tammikuun lähestyessä päätöstään on saapunut tämän palstan veturi päätepysäkilleen, eikä vaihtoyhteydestä ole vielä tietoa.

Oli mahtavaa huomata kuinka helppoa kirjoittaminen oikein onkaan. Tähän asti se oli ollut vain koulusta tuttua pakkopullaa, mutta nyt siitä paljastui täysin uusi, vapauttava aspekti: kirjoittamisen sietämätön keveys.

Välillä oli rankkaa: oli iltoja, joilloin saatoin etsiä kirjoitusaiheita tuntitolkulla tuloksetta. Vaikka omasta mielestä viisana olin ideoinut kymmenen valmista ideaa kirjoitukselle, eivät niistä läheskään kaikki olleet julkaisukelpoisia. Viime hetken päätös kirjoittaa kuun parittomina päivinä jokaisen päivän sijaan pelasti tämän projektin.

Jatkoa varten opin, että intistä tuttua ennakointia on syytä hyödyntää myös blogin raapisteluissa: kannattaa pitää muutama kirjoitus reservissä kirjoittajan blokkeja varten. Itse opin tämän turhan myöhään.

Tulevaisuudessa saatan kirjoitella tänne kun siltä tuntuu, mutta varmastikin paljon harvemmin. Ehdottomasti blogini säilyy linjoilla, niin kauan kun Google sen antaa. Nähtäväksi jää onko bucket list ennallaan muutaman vuoden kuluttua.

Haluan kiittää kaikkia kavereitani, jotka ovat osallistuneet sisällön tuottamisen tukemiseen: ennakkolukemiseen, ideoiden jakamiseen tai ihan vain palautteen antamiseen. Erityiskiitos tämän haasteidean isälle Kaarlelle, jota ilman blogiani tuskin olisi olemassa.

Kaikista suurin kiitos kuitenkin kuuluu Sinulle, lukija. Vaikka haasteen idea oli astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, teit säännöllisesti blogiani lukemalla siitä miellyttävän ja mieleenpainuvan elämyksen. Toivon, että nautit mietteiteni lukemisesta ja kenties sait niistä jotain irti omaan elämääsi. Kiitos.

PS. Nyt viimeistään on sana vapaa. Hyvää tai huonoa, tykkäsit tai vihasit: laita kommenttisi.

Previous
Miksi hyvät ihmiset tekevät pahoja tekoja?
Next
Omat parhaat palani