Kirjoitin haasteena 30 kirjettä eri ihmisille – tätä opin!

Vapaa-aika
                 Lukuaika 3 minuuttia

Kuukauden haasteet

Uusi kuukausi – uusi kuukauden haaste. Elämässäni alkaa nyt neljäs vuosi itsensä haastamista ja kaikenlaista on kerennyt tehdä. Tarinoita löytyy niin onnistumisista kuin epäonnistumisista. Onneksi tämä haaste kuuluu edeltäviin.

Huomasin elämässäni olevan pieni tyhjiö. Tyhjiö, johon ihmissuhteet sopisivat parhaiten. Samalla olin pitkään pohtinut kirjeen kirjoittamista isovanhemmilleni. Miksei siis muillekin?

6359521300899249072047288098_openletter.ODYSS.jpg

Kesäkuu

Otin kesäkuun haasteeksi kirjoittaa 30 kirjettä ympäri Suomea eri elämäni ihmisille. Kirjoitin niitä perheelleni ja sukulaisilleni. Kirjoitin myös niin nykyisille ystäville kuin heille, joihin en ole ollut aikoihin, jopa vuosiin yhteydessä. Kuinka hassua olikaan kysyä Facebook-viestillä ”Hei, mikä sinun osoite on? Lähetän sinulle kirjeen!”

Onneksi vastaus oli aina yltiömäisen positiivinen. ”Mahtava idea!” ”En muista milloin olisin saanut postiluukusta muita kuin laskuja.” ”Tuskin malta odottaa!” Kaikki tuntuivat suhtautuvan lämmöllä ajatukseen kirjeen saamisesta ja odottivat innolla postiluukun kolahtamista.

Vastaanottaja – check. Nyt vain kirjoittamaan. Siis hetkinen – mitä oikein kirjeisiin kirjoitetaan? Tämä minun tarvitsi googlata. Onneksi ohjeet löytyivät helposti. Rakenne menee näin, laita tiedot tuonne ja lopuksi postimerkki!

Tiivistetysti ovat kirjeet hieman itsekkäisiä. Kysytään lyhyesti kaverin kuulumiset, kerrotaan vähän enemmän omista ja lopuksi tehdään joku viittaus yhteiseen tulevaisuuteen.

Mitä tapahtui?

Yllätyksekseni prosessi oli todella hauskaa! Kirjeiden taiteilu, postimerkkien liimailu ja lopulta kuoren postittaminen oli hauskaa puuhaa ja toi hyvän mielen. 30 kirjeen tarvikkeet maksoivat noin saman verran euroja, mutta niiden tuotto oli mieletön.

Kun ensimmäinen paluukirje vihdoin saapui, tulin aivan mielettömän hyvälle mielelle. Oikein hekumoin ja hykertelin työtuolissani – joko saan kirjoittaa vastineen? En malttanut olla aloillani! Kirjeiden taika on todellinen.

Koska kaikki vastasivat kirjeisiin hieman eri aikoihin, oli kirjeiden kirjoittaminen tavallaan pienten iloisten hetkien siementen maahan viljelemistä. Kuinka ihanaa olikaan tulla raskaan työpäivän jälkeen kotiin, jossa sinut ottaa vastaan yksi tai useampi kirje ystäviltäsi! Paljon mukavampi kuin palveluntarjoajasi lasku.

Neljättäkymmenettä kirjettä syyskuun alussa kirjoittaessa huomaan, etteivät kaikki ovat vielä ehtineet vastata. Tiedän jonkun, joka ei aio vastata. Joidenkin kirjeet ovat vielä lähettämättä. Osan kanssa olen jatkanut kirjeenvaihtoa jo useamman kirjeen verran! Lapsuuden kirjekaverit muistuvat mieleeni.

Kuukauden aikana ymmärsin yhä paremmin, miksi oikein sähköiset viestimet ovat vieneet suosion mukanaan: kuulumiset vanhenevat. Etenkin jos kirjeen kirjoittaminen, lähettäminen ja toimitus pitkittyvät, eivät kirjoitetut seikat ole enää relevantteja. On hienoa, että voin tutustua uusiin ihmisiin kätevästi omasta kotoa ja vaihtaa reaaliajassa kuulumisia, vaikka videopuhelun avulla – ilmaiseksi!

Kuukauden haaste opetti minulle paljon: rohkeutta, avoimuutta sekä kiitollisuuta. Monesti jännitin osoitteen pyytämistä – turhaan. Kirjeitä kirjoittaessa tajusin asioita itsestäni, joita en olisi välttämättä muuten pohtiessa oivaltanut. Ennen kaikkea kuitenkin kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka ovat elämässäni. Kaikkia ei tule muistettua aina, ei edes joka päivä. Mutta kiitän siitä, että he ovat aina siellä – ainoastaan yhden kirjeen päässä.

-Antti

PS. Jos olet huolissasi siitä, ettet saanut kirjettä, älä ole. Kirjeen olisin halunnut lähettää paljon useammallekin kuin vain kolmellekymmenelle. Tämä luku nyt sattui olemaan se, mille aika kuukaudessa riitti. Lähetä murehtimisen sijaan kirje minulle, niin lupaan vastata!

Previous
Pitäisikö sinun vertailla itseäsi muihin?
Next
Small talk: mistä ihmeestä silloin saa puhua?