Kaksi parasta ystävääni

Arki
               Lukuaika 2 minuuttia

Olen aiemmin maininnut pitkäjänteisyyden olevan kenties tärkein menetykseen johtavista tekijöistä kaikilla elämän osa-alueilla, olit sitten yritysmaailmassa tai koulun epäergonomisessa penkissä. Lyhykäisyydessään pitkäjänteisyys on sisua, kestävyyttä ja ajattelutapa, jossa aikasi tässä maailmassa on kuin maratooni, ei pikajuoksu.

Pitkän aikavälin hyötyjen näkeminen arjen lomassa voi kuitenkin olla hankalaa eikä itsekuri ole juurikaan synnynnäinen ominaisuus vaan enemmän tai vähemmän opittu. Kuinka siis kehittää pelisilmää, jolla nähdä päivittäisten päätöstesi kauaskantoisemmat vaikutukset?

Eräs tätä helpottava ratkaisu on ajatella tulevaisuuden minää, oli se huomisaamun tai ensi vuoden, hyvänä ystävänäni, jolle pyrin tekemään häntä hyödyttäviä palveluksia jatkuvasti. Ajattelen tulevan minäni arvostavan kun pidän aina kaapissa ruokaa, vessassa paperia tai laittamalla humalaisena vesilasin yöpöydälle odottamaan aamua. Tätä lukiessa se saattaa kuulostaa itsestään selvälle, mutta oikeasti sen tekeminen aina mahdollisuuksien salliessa mullistaa elämäsi.

Jo antiikin historiassa Odysseus hyödynsi tätä metodia sitoessaan itsensä laivan mastoon kuullakseen seireenien lumoavan laulun laivansa turvallisuuttaan vaarantamatta: ennen näille sulosoinnuille altistumista hän teki päätöksen, joka toi hyötyä pitkällä tähtäimellä (ehjä laiva) ja esti häntä tekemästä hetken huumasta johtuvaa valintaa, joka olisi johtanut katastrofiin.

Hetken tätä harrastettuasi huomaat, että mennyt minä onkin tehnyt vaikka mitä mukavia asioita tämän päivän helpottamiseksi: laskut on maksettu, tehtävät palautettu reilusti ennen deadlinejä ja kun krapulaisena heräät suu Saharan aavikkoa kuivempana et voisi enempää arvostaa sinun omaa jumalallista lahjaa itsellesi kurkun kostukkeen muodossa. Kiitos, eilisen minä.

Yleensä ajattelemme olevamme yksin itsemme kanssa: elämän edetessä tutut, ystävät ja jopa perhe vaihtuvat toisiin. Tämä on kuitenkin mahdollisuutesi saada kaksi elinikäistä ystävää, joiden kanssa kohdata arjen haasteet. Kaksi ystävää, jotka ovat juuri niin hyviä ja fiksuja kuin sinä olet nyt. Nämä ystävät palaavat vaikka kuinka monta kertaa kääntäisit niille selkäsi, jos vain haluat.

Kenties heistä tulee sinunkin parhaita ystäviä.

PS. Tarkemmin ajatellen ei se eilisen minä ole aivan yhtä fiksu kuin minä, toivottavasti kuitenkin tulevaisuudessa olen vielä vähän fiksumpi.

Previous
Normipäivä – kuvina
Next
My bucket list