Opiskelija – sinä teet sen ihan väärin!

Arki
              Lukuaika 9 minuuttia
  Kuuntele teksti podcastina Soundcloudissa. (18 min)

Olen vihainen.

Sain hiljattain valmiiksi San Diegon yliopiston tarjoaman verkkokurssin “Learning how to Learn”. Se on eräs maailman suosituimmista ja arvostetuimista MOOCeista. Kurssilla käydään läpi yleisiä väärinkäsityksiä ja kovaa tiedettä siitä, kuinka oppiminen mielissämme tapahtuu. Verkkokurssi on avannut minulle uskomattoman oppimisen maailman ja avannut miten oppimistani kannattaa oikeasti, parhaiten kehittää.

Miksi siis olen vihainen? Mitään näistä mieltä laajentavista opeista ei ole jaettu koko suomalaisen koulutusjärjestelmän läpijuoksun aikana. Puhutaan ainaisista oppimistyyliluokista, josta en ikinä tunnistanut itseäni ja ne lähinnä turhauttivat minua.  Muutenkin näihin tarjotut vinkit opiskeluun tuntuivat lepsuilta eivätkä kehittäneet minua. Niiden oppiminen ei edistänyt oppimistani.

Mutta tämä kurssi sen sijaan edisti! Jaan nyt kanssasi parhaat löydökset ja ne tavat, miten itse ajattelen oppimista. Käyn läpi keskeisiä oppimisprosesseja ja selkeitä konkreettisia vinkkejä, joilla kehittää omaa oppimistasi. Pohdit tehokasta opiskelua, tenttiin valmistautumista tai aloittamisen tuskan kanssa kamppailua, löytyvät etsimäsi vastaukset alta. Jos haluat käydä kurssin itse, voit aloittaa heti! 

Yleistä asiaa oppimisesta

Oppiminen voidaan ajatella näkyvillä olevan eli työmuistissa sijaisevan tiedon siirtämisenä mielen perukoillemme talteen pitkäaikaiseen muistiin. Pitkäaikainen muistimme on käytännössä rajaton, mutta työmuistimme sen sijaan ei. Tutkimuskentän paras arvio on, että työmuistissa on tilaa noin neljälle ajatukselle kerrallaan. Jokainen mielessämme oleva ajatus vie yhden työmuistin neljästä paikasta. Käytämme työmuistia luodaksemme omaksuttavasta tiedosta helposti saatavilla olevia tiedon jyväsiä, joista kurssi käyttää nimeä “chunk.”

“Chunk” on se määrä tietoa tai ajatuksia, jotka tulevat helposti mieleen kun kuulet jonkun yhden tietyn käsitteen. Oppiminen tekee yksinkertaisista ja irrallisista ajatuksista suurempia kokonaisuuksia. Aluksi saatat tietää käsitteestä ainoastaan yhden kirjasta opitun määritelmän. Myöhemmin saatat tietää käsitteestä enemmän, kuin yhteen väitöskirjaan sopii. Mitä enemmän opiskelet tätä käsitettä, sitä suurempi siihen liittyvästä “chunkista” tulee. Mitä enemmän pureskelet samoja ajatuksia, sitä suurempia ja kompleksisempia kokonaisuuksia pystyy mieli rakentamaan. Samalla tämä “chunk” siirtyy vahvemmin pitkäaikaiseen muistiin.

Chunkit muodostavat yhdessä suurempia kokonaisuuksia omissa konteksteissaan.

Koska tämä tiedon siirtäminen tapahtuu työmuistissa, on tärkeää, että kaikki neljä aukkoa on käytettävissä oppimiseen. Mikäli sinulla on häiritseviä tekijöitä kuten vaikka tekemättömiä asioita, on ne syytä kirjoittaa paperille. Muutoin sinua vaivaavat ajatukset vievät työmuistin tilaa ja vaikeuttavat oppimistasi. Keskittyminen on oppimisen perusta, mutta ei oppiminen ei tapahdu ainoastaan keskittyäessä.

Mieli toimii kahdessa eri moodissa: keskittyneenä ja hajaantuneena, kurssin nimillä “focused” ja “diffuse” -moodit. Mielesi on keskittynyt, kun ajattelet jotain tiettyä asiaa: yrität aktiivisesti lukea kirjaa tai ratkaista harjoituksia. Tämä aloittaa oppimisprosessin eli tiedon tallentamisen pitkäaikaiseen muistiin. Mutta sama oppiminen jatkuu kun mielesi on hajaantunut: et ajattele mitään erityistä asiaa. Saatat olla lenkillä, lounaalla tai meditoimassa. Siksi suihkussa tulee usein mitä erikoisempia oivalluksia! Nämä molemmat ajattelutavat ovat kriittisiä laadukkaassa opiskelussa ja niiden suunnitelmallinen vuorottelu on tie erinomaiseen opiskeluun.

Focused and diffused modes of thinking.

Oppiminen on käytännössä aivoissa majailevien neuronien välisten yhteyksien rakentamista. Tämä tapahtuu parhaiten aktiivisella opiskelulla: tekemällä itse harjoituksia, ratkaisemalla ongelmia ja muutenkin kannustamalla aivoja tuoden tiedon aktiiviseen siirtelyyn. Käytännössä yrität auttaa aivojasi luomaan mahdollisimman suuria tiedon jyväsiä (“chunks”).

Näille pitäis tehdä jotain opiskellessa.

Opiskellessaan monet joutuvat “pätevyyden illuusion” uhreiksi, kun he opiskelevat materiaalia pelkästään lukemalla. Pätevyyden illuusio saa opiskelijan uskomaan, että materiaali on heidän päässään, kun todellisuudessa se on vielä muualla.

Miten voin testata, että olenko todella sisäistänyt materiaalin? Tentillä! Vasta kysymyksiin vastaamalla voit nähdä, onko oppimisprosessi edennyt vai oletko edelleen kirjan varassa.

Miten voimme parhaiten oppia ja vahvistaa aivoratojamme? Tutkimuskenttä vastaa: palauttamalla mieleen. Se on opiskelutekniikoista tehokkain. Käytännössä yrität siirtää valmiiksi pitkäaikaisessa muistissa olevaa tietoa takaisin työmuistiin. Voit yrittää määritellä näkemäsi käsitteen ilman kirjan apua. Kirjoita kaikki ajatuksesi ylös ja vasta kun et muista enempää yksityiskohtia, tarkista vastauksesi. Kun haemme tietoa omista aivoistamme, se vahvistaa juuri niitä neuronikäytäviä, jotka ovat relevantteja oppimisellemme. Pelkän ratkaisun tai kaavion tuijottaminen netistä ei tuo samaa vaikutusta. Aivoradat vahvistuvat niitä käytettäessä. “Use it or lose it.” Siksi saatat oppia tunnin tentin aikana enemmän asioita, kun tunnin aikana siihen opiskellessa.

Mitä siis teen väärin?

1. Alleviivaus:

Käden tekemä liike huijaa aivoja ajattelemaan, että he oppivat jotain uutta informaatiota. Todellisuudessa näin ei tapahdu ja joudut pätevyyden illuusion uhriksi.

Korvaa sen sijaan alleviivaus jollain muulla tekniikalla esimerkiksi tiivistämällä tärkeimmät ideat tekstistä kirjan marginaaleihin. Jos edelleen haluat alleviivata niin lue materiaali ensin kerran läpi alleviivaamatta. Tee se vasta toisella lukukerralla ja silloinkin mahdollisimman vähän, 1 lause per kappale tai vähemmän.

2. Opiskelet suoraan ratkaisuista

Kun ratkaisu on suoraan edessäsi tai Googlessa, saatat ajatella itsellesi: “Ah no totta kai se pitää tehdä näin!” Tämä ei valitettavasti auta aivojasi luomaan todellista oppimista tukevia neuroniyhteyksiä. Joudut taas pätevyyden illuusion uhriksi.

Kun olet kertaalleen ymmärtänyt ratkaisun, sulje ratkaisut, kirja ja Google. Yritä tehdä tehtävä itse tai palauta se mieleesi ilman tiedonlähteitä. Käytä ratkaisuja ainoastaan ongelman ratkaisutavan ymmärtämiseen aivan opiskelun alussa.

3. Pelkkä lukeminen ennen tenttiä.

Kun luet ja materiaali on auki edessäsi, huijaavat aivosi ajattelemaan, että osaat sen sisällön ulkoa.

Käytä lukemista vain silloin, kun et osaa materiaalia ollenkaan: opiskelun alussa ja myöhemmin uudestaan vaikeammin opittavien konseptien osalta. Kun olet lukenut materiaalin kerran, palauta se mieleesi ja käytä “flashcardseja” eli opettelukortteja osaamisen testaamiseen. Niiden avulla opit, mitkä konseptit hallitset ja mitä et. Opiskele vaikeimmat ja testaa uudestaan.

          Paras opiskelutekniikka 7 vaiheessa:
1. opiskellessa keskitä täysi huomio materiaaliin
2. yritä aluksi ymmärtää sen pääideat
3. lue materiaali sitten kokonaan
4. palaute materiaali mieleesi, katsomatta sitä
5. toista vaiheet 3. & 4.
6. hajauta opiskelusi ajallisesti, mielellään useita kertoja viikossa
7. vaihtele opiskelupaikkaasi!
Entä muistiinpanot?

Yksiselitteisesti parasta tapaa tehdä muistiinpanoja ei ole ja kaikella on puolensa. Tietokoneella ja sovelluksilla on tekstiä helpompi tuottaa ja jälkikäteen muokata. Usein ne ovat myös paremmin saatavilla ja helpommin luettavissa.

Käsinkirjoittaminen kuitenkin edistää oppimista paremmin. Tutkimusten mukaan, kirjainten kirjoittamisen kädenliike vahvistaa oppimista tietokoneen näppäimistön painelua paremmin. Cornell notes -järjestelmä auttaa sinua tiivistämään oppimistasi ja tekemään kertausmateriaalista parempia. Käytän itse tätä metodia luennoilla ja niiden jälkeen kertaamisessa.

Entä tentteihin lukeminen?

Flashcards eli opettelukortit! Opettele ensin tentin avainkonseptit ja -mallit. Tee jokaisesta oma opettelukortti eli pala paperia, jonka yhdellä puolella on sen termi tai käsite ja toisella puolella täydellinen määritelmä tai vastaus.

Käytä opettelukortteja seuraavanlaisesti: kun otat kortin käteesi, yritä määritellä käsite tietoa mieleen palauttamalla mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Vasta kun et muista enempää, katso määritelmä toiselta puolelta ja vertaa kertomaasi. Näin saat välittömän palautteen siitä, mitä osaat ja mitä et. Asiat, joita osaat, saavat kertausta ja ne muistuvat siten helpommin mieleesi tenttitilanteessa. Asiat, joita et osaa, voit ottaa tarkemman syynin alle seuraavalla opiskelutuokiolla. Äläkä turhaan pelkää virheitä! Virheet auttavat korjaamaan ajatteluasia, jotta voit oppia ja tehdä paremmin.

Voit halutessasi käyttää apuna palkitun emeritusprofessori Dr. Richard Felderin laatimaa “test preparation checklist” -työkalua. Vastaus ennen tenttiä tulisi olla jokaiseen kysymyksiin “kyllä”, ETENKIN viimeiseen!
-Did you make a serious effort to understand the text?
-Did you work with classmates on housework problems?
-Did you attempt to outlie every homework problem solution?
-Did you participate actively in homework group discussions?
-DId you consult with the instructor?
-Did you understand ALL of your homework problem solutions?
-Did you ask in class for explanations of homework problem solutions that weren’t clear to you?
-Did you follow your study guide?
-Did you attempt to outline lots of problem solutions quickly?
-Did you go over the study guide and problems with classmates and quiz one another?
-Did you attend or hold a review session?
-Did you get a reasonable night’s sleep before the test?

Miten minun kannattaisi seuraavaksi valmistautua tenttiin? Tee checklist ja vastaus paljastuu.

Entä tenttitilanteessa?

Valmennuskurssilla minulle opetettiin tarttua ensin helpoimpiin kysymyksiin. Niihin vastamalla saat itsevarmuutta, jolla taklata vaikeammat ongelmat. Loogista, mutta ei paras tapa hyödyntää mielen kahta eri moodia. Käytä sen sijaan “hard start, jump to easy” -tekniikkaa.

Aloita kaikista vaikeimmista kysymyksistä ja ala kirjoittamaan ajatuksiasi ylös. Tee tehtävää niin pitkälle kun helposti voit, mutta älä jää jumiin, jos et jotain osaa. Kun huomaat että ajatus ei enää juokse, vaihda helpompiin tehtäviin. Tämä antaa alitajunnallesi aikaa pureksia vaikeampia ongelmia samalla, kun työstät helpompia. Helpommista tehtävistä saat itsevarmuutta ja ajattelemisen aihetta hetkeksi, jotka puolestaan auttavat sinua viemään vaikeammat kysymykset kohti ratkaisua.

Entä kun en vain jaksa aloittaa?

Procrastination (viivyttely) vaivaa meitä kaikkia, sitä kokevat niin ekaluokkalaiset kuin ansioituneet professorit. Eikä siitä tunteesta ole tarkoituskaan päästä eroon. Tärkeintä on oppia miten sen kanssa eletään. Viivyttelyn tuoma negatiivinen tunne koetaan aina ennen, kuin meidän pitäisi tehdä jotain suurta ja haastavaa. Tärkeä ero on siinä, että tämä viivyttelyn tuoma epämiellyttävä tunne ei ole asioiden tekemisen pelko, se on asioiden aloittamisen pelko. Älä anna sille valtaa! Kun ajattelet, “en haluaisi tehdä tätä, tuntuu ikävältä” aloita silti ja sano itsellesi, että jos vielä 5 minuutin jälkeen tuntuu ikävältä, voit lopettaa. Lupaan, että useimmissa tapauksissa tuo tunne kaikkoaa viiden minuutin työskentelyn jälkeen.

Toinen hyödyllinen tapa on keskittyä tuloksen sijaan prosessiin. Itseä voi olla vaikea motivoida, jos sisäinen dialogi sanoo sinulle “nyt sinun pitää mennä ja kirjoittaa kandi loppuun!” Mielesi keskittyy aikaansaamiseen ja tulokseen, asetat itsellesi paineita, saatat pelätä ettet onnistu ja onnistut maksimoimaan viivyttelyn aiheuttaman pahan olon tunteen. Epämielyttävä olo saattaa nousta niin suureksi, ettet aloita ollenkaan. Ja vaikka aloittaisit, ajattelet koko ajan tulevaa kandin loppua ja unohdat nauttia kirjoittamisesta.

Entä jos keskityt prosessiin? Sano itsellesi “nyt menen kirjastoon ja teen kandiani 20 minuuttia.” Tämä tehtävä on paljon helpompi aloittaa, sillä on selkeä päättymispiste, siinä on vaikea epäonnistua ja mikä parasta, se ei aiheuta lähestään yhtä suurta viivyttelyn tuskaa. Huonoimmassa tapauksessa olet kirjoittanut kandiasi 20 minuuttia. Parhaimmillaan löydät 20 minuutin aikana kirjoittamisen ilon ja flown, jotka vievät sinua eteenpäin. Sisäinen dialogi voi olla sinulle ahdistusta aiheuttava arvostelija tai inspiroiva sisäisen motivaation lähde – valinta on sinun.

Muista että motivoituneena opit parhaiten! Aivoilla on tapana tallentaa sitä tietoa, jonka uskot olevan sinulle tärkeää, paremmin kuin muuta tietoa. Siksi turhiin tentteihin opiskelu tuntuu kaikista vaikemmalta. Aivot eivät ole motivoituneita oppimaan. Varmista, että ymmärrät kuinka tärkeää tiedon oppiminen sinulle on.

Lopuksi onnellisuus on paras tuottavuusniksi! Keksi sinulle relevantteja tapoja lisätä opiskelun mielekkyyttä. Kun nautit opiskelusta, opit parhaiten. Koko loppuelämämme tulee olemaan täynnä oppimista: miksi ei tehtäisi siitä kaikki yhdessä mukavaa. Näin minä jatkan oppimistani.

PS. Kiitos tämän kurssin tajusin itse, ettei oppiminen todellakaan ole ainoastaan koulutusjärjestelmän niskoilla. Se on vain yksi työkalu muiden joukossa. Informaatioaikakausi on niitä tulvillaan. Kurssin ansiosta osaan itse kehittää oppimistani ja tarttua niihin työkaluihin, joiden uskon kehittävän juuri minua.

Previous
Tarina hetkestä, jolloin Etelä-Afrikasta tuli lempimaani
Next
Kuukauden haaste: 30 second review
  • “Sisäinen dialogi voi olla sinulle ahdistusta aiheuttava arvostelija tai inspiroiva sisäisen motivaation lähde – valinta on sinun.”
    Olipa hyvin muotoiltu toi! Ei oo montaa asiaa mikä ois ittelle ahistavampaa kun ruoskia itteensä jostain mitä ei saa aikaseks, ite tekeminen ei oo läheskään yhtä ikävää oikeestaan ikinä.

    Eksyin sun blogiin täällähän on super mielenkiintosia ajatuksia!
    Moikku,
    Milja avannosta

    • Hei mahtavaa et löysit tänne!

      Ite ainakin kärsin säännöllisestä ruoskimisesta, mutta yritän askeleittain oppii anteeksiantoa ja itserakkautta. Silleen sopivissa määrin.

      Kiitti kommentista, koitan päivitellä täällä kerran kuussa 🙂

      Kuullaan!
      -Antti